?

Log in

26 - Pelot

Apr. 12th, 2011 | 11:35 am
mood: cheerfulcheerful

Epärationaalisin, syvimmälle takaraivooni pesiytynyt pelkoni liittyy yksinjäämiseen.

Muuten mulla ei kyllä ole mitään raflaavaa fobiaa. Pelkäsin joskus zombeja tosi paljon mut kai niitä olis hölmöä olla pelkäämättä.

Klassisesti edelliseen liittyen kammoan kyllä ehkä vähän Hullujen päivien tapaisia tapahtumia, muutenkin kontrolloimattomat psykoottiset ihmislaumat on ehkä pelottavinta mitä on.

Inhoan myös vähän tarpeettoman paljon puhelimella tuntemattomille soittamista, ja stressaan aika paljon jos pitää mennä johonkin uuteen paikkaan josta en ole varma, minne siellä pitää mennä.

En ole koskaan pelännyt klovneja, nuket joskus vähän häiritsee.

Link | Leave a comment | Share

25 - Unelliset taipumukset

Apr. 11th, 2011 | 11:11 am
mood: boredbored

Nukun aika paljon.

Yhdeksän tuntia yössä jos mikään ei estä. Yritän nukkua arkipäivinä vähän vähemmän, koska olen virkeämpi, jos nukun vain 6-7 tuntia, mutta kehitän sillä aina viikonloppuun mennessä selvän univelan. Herään yleensä ennen kymmentä riippumatta siitä, mihin aikaan menen nukkumaan.

Joskus mietin, pitäisikö nukkumiseen käyttämiäni tunteja käyttää johonkin muuhun. Olen kuitenkin aika harvoin iltaisin kovin aivotoiminnallinen, ja aamuisinkin vain hilpeästi hekumoin tuntikausia siinä, miten ei ihan vielä tarvitse tehdä mitään. Haluaisin olla sellainen ihminen, joka väsäilee kaikkea yömyöhään, mutta haluan oikeasti aina nukkumaan viimeistään joskus yhdeltä.

Muistan uniani vain kausittain, yleensä ne ovat Fellini-elokuvien tapaan sekavia ja ajoittain mahtavan seikkailullisia. Joskus alitajunnallani oli tapana terapioida itseään painajaisilla, niin että stressikausina saatoin uneksia jotain kauheaa ja herätä vähän paniikissa, sitten nukahtaa ja herätä aamulla uudestaan hyvinvoivana ja virkeänä. Nykyään herään ensin ja alan sitten vasta murehtia, niin että huonompina aikoina en oikeastaan enää juuri nuku.

Nukun puolentoista hengen sängyssä, josta vien ehkä kolmasosan, mutta vaihtelevan kolmaosan, koska pyörin paljon. Tykkäsin sängyn jakamisesta aika lailla silloin kun sellainen vielä oli tapana.

(Tämä oli ehkä vähiten mielenkiintoinen meemin kaikista aiheista.)

Link | Leave a comment | Share

Yksyhteen

Apr. 9th, 2011 | 09:31 pm
mood: hopefulhopeful
music: Lisa Hannigan - I Don't Know

Tulkitsen olemista usein sellaisen pienimuotoisen, vaivihkaisen symboliikan kautta.

Maastrichtissa, kun päätin että haluaisin olla vähän rennompi tyyppi, vähän itsevarmempi ja harvemmin huolissani siitä, millaisen vaikutelman annan ulospäin, kävin zumba-tunneilla ja yritin siinä, Shakiran ja kuulemma usein aika härskin reggaetonin soidessa, opetella sheikkaamaan. Koko vartalolla, kaikilta osin, pyllyä ja tissiä ja kaikkea minkä vaan saa rennosti ja rytmillisesti heilumaan. Ajattelin, että jos kykenisin olemaan fyysisesti niin rento, että sellainen kokonaisvaltainen sheikkaus onnistuu, voisin jotenkin siirtää sen kokemuksen ja kehityksen sosiaalisiin tilanteisiin. Ehkä se jopa välillä toimi, ainakin oli aina tosi hauskaa siinä sheikkaillessa.

Nyt kotiinpaluun jälkeen olen leiponut vain huonoja kakkuja. Ei varsinaisesti pahanmakuisia, mutta usein koostumukseltaan vähän omituisia ja muutenkin aika kaukana sellaisista, joihin yritin päätyä. Yleensä onnistuneet improvisoinnit ovat toistuneesti päätyneet lässähtämisiin (suosikkini on uunijuustokakun päälle joutunut mangolima, joka muuttui päivä päivältä enemmän muovin kaltaiseksi).

Tämä kaikki on mennyt tasaisesti yhteen sen kanssa, että pieni joukko uusia, elämän perusasioihin liittyviä juttuja vyöryi ylleni vähän odottamattomasti, enkä tiennyt, mitä niille olisi pitänyt tehdä, etenkään maailmassa, jossa kaikilla muilla tuntuu olevan Suunnitelma™ tai Parisuhde™ tai molemmat tai jotain muuta hienoa, eikä mikään tästä tunnu vertautuvan siihen, missä itse olen.

Alakuloisena on vaikeaa leipoa.

Näiden asioiden välillä ei pitäisi olla mitään erityistä loogista yhteyttä, mutta uskon tapojeni vastaisesti siihen silti.

Tänään kävi sitten niin, että vietin pitkän, hitaan lauantaiaamun, ja tulinkin aika hyvin juttuun uusien työkavereideni kanssa, ja lopulta, pyöräiltyäni hiekasta lakaistuilla pyöräteillä valmiin päivällisen ja mukavan seuran luo, kirosin vahingossa vapun (olen pahoillani jos sataa) ja tein niin sanoinkuvaamattoman porkkanakakun että se on melkein Suuri Muinainen.

Niin että. En tiiä. Alkaa ehkä olla taas ainesosat kohdallaan. Pitäis ehkä kokeilla sheikkaamistakin taas.

Link | Leave a comment | Share

22 - Turhauman aiheita

Apr. 8th, 2011 | 08:33 pm

Enimmäkseen olen viime aikoina kiukustunut sellaisesta tietynlaisesta ylimielisyydestä, jota toteutetaan lähinnä sanomalla ihmisille säännöllisesti jotain suorasukaisen epäkohteliasta. Tyypit, jotka haluavat "olla just sitä mitä oon" ja "sanoo asiat niinku mä ne ajattelen" saavat puolestani, anteeksi, suksia vittuun. Muutenkin kaikki perusteeton epäkohtelias käytös käy hermoille.

Inhoan Cosmopolitan-lehteä ihan kohtuuttomasti. Siis fyysinen inhoreaktio -kohtuuttomasti. En hahmota yhtään miten sitä voi lukea huvikseen, se vaikuttaa Vartiotorni-tason järjettömältä, toisesta ääripäästä vain.

En tajua myöskään selleriä ruoanlaitossa, tai viiksiä hyvännäköisillä miehillä.

Link | Leave a comment {7} | Share

18 - Suosikkisynttärit

Apr. 3rd, 2011 | 10:24 pm
mood: cheerfulcheerful

Vuoden 2009 marraskuussa olin päässyt elämässäni pisteeseen, jossa vuosia aivoissani majailut oletus, etten voi järjestää juhlia, koska sinne ei tule ketään ja kaikilla on tylsää kuitenkin, oli muuttunut itsestäänselviksi synttärijuhliksi ja aikamoiseksi kakkumaniaksi. Mea oli tullut kotiin toiselta puolen maailmaa, joten juhlimme myös paluuta. Ihmisiä oli yllättäviä määriä, viiniä sopivasti, kakkua sopivasti liikaa, oli jutustelua ja jotain pelailua. Vieraat lähtivät ennenpitkää, mutteivät liian myöhään, harvat jäljellejääneet jatkoivat falafeleille (vai olikohan se toinen kerta? en muista enää). Kaikilla oli kai mukavaa, eli hyvät bileet.

Link | Leave a comment | Share

17 - Lempimuistoni

Apr. 3rd, 2011 | 07:43 pm
mood: gratefulgrateful

Kerrassaan jumituin tähän, halusin kovasti kertoa määrittämättömän ikäisestä ja vähän hullusta Stéphaniesta, joka sai kesäisen hiekkarannan snack-kauppiaalta ilmaisia maistiasia, minkä ei pitänyt olla mahdollista, vain siksi että Monsieur, dans la vie tout est possible!, mutta kyllä sitäkin muistoa parempi on sellainen epämääräinen kollaasi varmaankin useammastakin samankaltaisesta hetkestä: ollaan ihan vuoden alussa tai lopussa ja seison paikallani vanhan puutalon pihalla. Saunan jäljiltä märät hiukseni ovat jäätyneet tai jäätymässä. On niin pimeää, että kuukin valaisee, ja niin hiljaista, että kuulen oman verenkiertoni ja lumen kaikki liikkeet. Ikkunoista loistaa maailman lämpimin valo, ja tiedän, että siellä on ummehtuneen puutalon tuoksu, tuvassa sekamelska, takassa tuli, lattialla lautapeli ja keittiössä ystäviä, ja että voin viettää vielä hetken siinä ulkona, nauttia kaiken sen odottamisesta ja siitä, kun ei ole mitään kääntämässä huomiota todellisuudesta.

Link | Leave a comment {1} | Share

10,5 - Inspiraatiosta uusi yritys, eli aikamoinen rant taiteesta ja asenteesta

Apr. 1st, 2011 | 02:27 pm

Rupes ärsyttämään tuo aikasempi inspiraatiopostauswhinetys. DeviantArtissa kierteli tämmönen meemi, jossa piti tehdä kartta henkilöistä ja asioista, joista on ottanut vaikutteita taiteellisesti, mutta kyllähän taiteilijan elossa kaikki liittyy kaikkeen, taiteellinen inspiraatio muuhun toimintaan ja toisinpäin.

Niin että täytin sen, ja nyt aion selittää sen pitkästi läpi ja olla ihan saamarin innostunut!

InspiraatioCollapse )

Link | Leave a comment | Share

16 - Ensisuudelmani

Mar. 31st, 2011 | 09:15 pm

Limainen.

Link | Leave a comment | Share

15 - Mitä rakastan itsessäni

Mar. 31st, 2011 | 09:14 pm

Pidän ajatuksenjuoksustani. Huomaan toistuvasti sen kiertelevän semmoisia reittejä, joilla kaikki eivät tunnu käyvän, ja yhdistelevän asioita, joilla ei oikeastaan pitäisi olla mitään yhteistä (nämä asiat menevät tosin sikäli hukkaan, etten yleensä jaksa kertoa niistä kenellekään, mut on kai omakin hupi vain kotiin päin).

Ikään kuin tämmöiseen luovuuteen liittyen, olen myös aika ylpeä piirustustaidostani. Koen jotenkin tehneeni sen eteen enemmän työtä kuin useimpien muiden osaamieni asioiden, se on jotenkin erityisesti ansaittu.

Lisäksi, mulla on kirjoitustyyliini samanlainen suhde kuin joillakin puheliaammilla ihmisillä ääneensä, sellainen että saatan joskus palata takaisin lukemaan vanhoja juttujani, ihan vain että voisin nauttia niiden soljuvuudesta. Tämä liittynee myös jotenkin ensimmäiseen kohtaan.

Osaan myös jonglöörata ja puhua englantia erilaisilla aksenteilla. Aikamoinen pakkaus.

Link | Leave a comment | Share

13 - Liikkumismuoto

Mar. 28th, 2011 | 05:49 pm
mood: bouncybouncy

Teleportaatio olisi oikeastaan pääasiassa aika huono matkustustapa, koska tykkään matkanteosta.

En kyllä pidä oikeastaan mistään muista liikennevälineistä kuin polkupyörästä ja junista. Olisi hienoa, jos tämä olisi jotenkin ekologisesti motivoitu päätös (no, ei kai siitä haittaakaan ole jos saastuttaa vähemmän), mutta oikeasti olen tainnut tulla tähän tilanteeseen lähinnä olosuhteiden pakosta ja tottumukseen tukeutuen.

Polkupyörä on paras kaikista, koska sillä voi mennä vvvvrrroooom lujaa tukka hulmuten järkevissä ajoissa vähän pidempiäkin matkoja. Ja muutenkin, jotkut sanoo autoista että niistä tulee ajajan jatkeita, mutta mulla on kyllä ratin takana istuessani aina liian kova kiire tulkita syvää pakokauhuani ja olla ajamatta kenenkään yli että voisin kehittää siihen koneeseen mitään syvempää yhteyttä; pyörän selässä sen sijaan tuntuu just siltä että yhtä ollaan. Löysin pyöräilyn vasta Turkuun muutettuani, kun se on täällä oikeastaan ainoa järkevä liikkumiskeino. Tämä on se olosuhteiden pakko.

Tottumusta on se, etten tykkää yksityisautoista hirveästi lähinnä siksi, että olen kasvanut julkisten kulkuneuvojen kanssa, eikä autoilu tunnu yhtään luontevalta. Tuntikausia pienessä metallisessa kopissa istuminen on yllättävän omituista ja vähän epämukavaa jos sitä ei tee aika usein, ja lyhyemmillä matkoilla se tuntuu jotenkin vaivalloiselta, parkkeeraukset ja kaikki. En pidä myöskään autojen aiheuttamasta möykästä.

Joskus myöhäisinä iltoina ja aikaisina aamuina olen kuitenkin arvostanut kyytejä kotiin.

Bussit ovat kauheimpia kaikista. Kaupunginsisäisten kanssa voin kaveerata jos niitä kulkee (Tampereella olemme hyvinkin läheisiä), pitkillä matkoilla koen ne lähinnä yhdistelmiksi henkilöautojen ja junien huonoja puolia (matkapahoinvointi, ahtaus; matkat bussiasemille, aikataulujen pakko, järjettömät hinnat) vailla mitään erityisiä pelastavia ominaisuuksia.

Pelkään lentämistä vähän kohtuuttomasti nykyään.

Yllämainituista huonoista puolista huolimatta olen aina vähän innoissani junamatkoista. Junalipun ostaminen ja aseman koneiden ja ruumiineritteiden katkuiset tuoksut ovat jo aika pitkään elämässäni yhdistyneet siihen, että pian tapahtuu jotain mahtavaa.

Link | Leave a comment {2} | Share