?

Log in

Hör mein Bitten

« previous entry | next entry »
Oct. 8th, 2011 | 10:33 pm
mood: cheerfulcheerful
music: Molitva

Heräsin tuossa yksi aamu ja hämmennyin kauheasti kun kännykkäni päivämääränä luki "Lok 1". Varmaankin on kevät ennen kuin tajuan seuraavan kerran tarkistaa.

Olen ollut viime aikoina kauhean uppoutunut tekemään asioita. Halusin lähinnä edistää opintojani ja valmistua, kunnes tajusin, että senkin jälkeen pitäisi tehdä elämällään jotain (hidasta/paina kaasua? Yhä vaikea valinta). Ongelmani on graduseminaaria ohjaava professorisnainen, jolla on pölähtänyt tukka, punasankaiset silmälasit ja kyky puhua hirvittävää vauhtia monta lausetta vetämättä kertaakaan henkeä, ja joka on ihmisenä kaikin puolin niin inspiroiva että meinaan aina häntä kuunnellessani lähinnä seota intooni kaikkea kohtaan.

Olen kuitenkin kehittänyt kohtuuttoman innokkaan opiskelun ja tämän loputtoman osa-aikatyöni ohelle muitakin tapoja käyttää aikaa, esimerkiksi kurssin, jonka takia käyn joka tiistai palelemassa silmittömästi jossain ulkona ja piirtämässä näkemiäni asioita niin kauan, kun sormeni eivät ole siihen liian kohmeessa. Työväenopiston poppoomme boheemeja vanhoja rouvia ja ujoja nuoria naisia on suloinen. Lisäksi pääsin kuoroon ikään kuin vahingossa.

Aiempi kokemukseni aiheesta on varhaisteini-ikäni puolivuotinen nuorisokuorokokeilu, jota en yhtään halunnut ottaa uusiksi. Nyt olen ilmeisesti muuttanut mieleni. Meinasin hajota henkisesti kun ensimmäisissä harjoituksisa sain eteeni nuotit ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen (sitten laulettiin sen suurempia höpisemättä), ja hengailen muutenkin ihan väärässä sarjassa klassisesti koulutettujen äänten ja supertarkkojen sävelkorvien keskellä. Haastavuudessa on onneksi oma viehätyksensä. Tänään opettelin intervalleja (Doctor Who:n tunnarin alku on pieni seksti ja X-filesien puhdas kvintti, enkä tullut koskaan ajatelleeksi, että Simpsonien alkutunnari ja West Side Storyn Maria alkavat samoilla sävelillä, tällä jotenkin kohtuuttoman usein mainitulla tritonuksella). Olen ihan huumassa kaikesta siitä potentiaalisesta tulevasta musiikillisesta tekemisestä, jonka keskelle olen ajautunut, ja vähän turhautunut siitä, että mulle on opetettu 12-vuotiaana kaikki sellainen musiikin teoria, jota tarvitsisin nyt kun olen sen auttamattomasti unohtanut. Haluaisin liittyä lauluyhtyeisiinkin, mutta musiikillinen (tai ehkä muutenkaan) egoni ei toistaiseksi riitä. Silti mahtavaa.

On kaikkia muitakin projekteja. Hähä.

Blogini on muuten seitsemän vuotta vanha. Huraa! (Haluaisin käydä halaamassa 17-vuotiasta minääni.)

Link | Leave a comment | Share

Comments {0}