?

Log in

Miksipä ei

Jan. 7th, 2015 | 10:54 pm
mood: gloomygloomy

My own personal libraryCollapse )

Link | Leave a comment | Share

les vacances

May. 28th, 2012 | 05:10 pm
mood: calmcalm
music: Foo Fighters - Times like these

Olen lomalla, ensimmäistä kertaa sitten lukioaikojen. Harvoin olen tarvinnut mitään muuta elämässäni niin paljon kuin tätä taukoa, vaikken sitä ennen loman alkamista oikeastaan tajunnutkaan. Että voi joksikin aikaa sulkea kaiken ylimääräisen ulkopuolelle ja järjestellä asioita, kirjahyllyjä, vaatekaappeja, musiikkitiedostoja, valokuvia, ajatuksia, toiveita. Määrittää, mikä on tarpeetonta tai haitallista tai hyväksi tai tärkeää, ja sitten säilyttää tai heittää niitä pois asianmukaisesti.

Olen huomannut esimerkiksi sen, että kun opintojen tympeät deadlinet eivät ole harhauttamassa huomiota oleellisemmista asiosita, on huomattavasti helpompaa hahmottaa, mitä haluaa ja mitä ei. Ja että järjestely on kivaa (siivoaminenkin on mielekkäämpää kun lähtökohta on kauhea läävä, ja tässä on kyllä vuosien sotkut sekä hengen että materiaalin puolesta).

Erityisen kivaa oli vuosia palvelleen MP3-soittimen formatoiminen sen jälkeen, kun olin pelastanut sieltä parhaat albumit talteen. Kohta pääsen etsimään uusia biisejä ja rakentemaan uusia soittolistoja. Oikeastaan haluaisin pistää koko elämäni läpi samankaltaisesta prosessista.

Tätä samaahan tämä on jo hetken ollut, lähinnä yritän miettiä että mitäköhän hittoa nyt. Se on ok, luulisin, yliopiston puolesta olen 2/3 gradua vaille valmis ja henkisesti hyvinkin kypsä poistumaan riippumatta siitä, mitä tuleman pitää. Haaveilen ajoittain Tampereelle muutosta ja välillä kauemmaksikin. Toivon että joku haluaa mut jonnekin töihin. Toivon että joku haluaa mut jonnekin.

PS. Saatan olla done tämän blogin kanssa nyt, en ole vielä päättänyt. Jotenkin tuntuu että se voisi olla yksi niistä asioista jotka saa nyt mennä.

Link | Leave a comment {4} | Share

Au milieu d'hiver

Feb. 12th, 2012 | 12:10 pm
music: Whitney Houston

Olen joskus miettinyt, että voisin tulevaisuudessa muuttaa talviksi etelään karkuun Suomen kauheaa kaamosta, mutta en sittenkään tiedä, vaihtaisinko pois sitä silmitöntä helpotuksen ja riemun tunnetta, jonka helmikuun ensimmäiset valoisat aamut ja aurinkoiset päivät aiheuttavat.

En taaskaan tiedä yhtään, mitä tästä vuodesta tulee. Olen kirjoittanut privaattiblogia mieleni selvittämiseksi, tajunnut joitakin asioita ja sitten kuitenkin keksinyt uudet kysymykset vanhojen sijalle. Olen yrittänyt muistaa, mikä on prioriteettien oikea järjestys, mistä kuuluu pitää kiinni ja mistä luopua - ihan samoja kysymyksiä kuin jo syksyllä, enkä vieläkään tiedä. Kevään opintojen jälkeen ei ole mitään virallista, jonka takia pitäisi olla missään, mikä on tavallaan hienoa mutta ehkä enemmänkin kamalaa. Olen luopunut suunnitelmien tekemisestä ja toiveikkuudesta kun muutan kuitenkin mieleni parissa viikossa. Tulkoot mitä tulee.

Au milieu d'hiver, j'ai découvert en moi un été invincible.
- A. Camus

Link | Leave a comment | Share

Hör mein Bitten

Oct. 8th, 2011 | 10:33 pm
mood: cheerfulcheerful
music: Molitva

Heräsin tuossa yksi aamu ja hämmennyin kauheasti kun kännykkäni päivämääränä luki "Lok 1". Varmaankin on kevät ennen kuin tajuan seuraavan kerran tarkistaa.

Olen ollut viime aikoina kauhean uppoutunut tekemään asioita. Halusin lähinnä edistää opintojani ja valmistua, kunnes tajusin, että senkin jälkeen pitäisi tehdä elämällään jotain (hidasta/paina kaasua? Yhä vaikea valinta). Ongelmani on graduseminaaria ohjaava professorisnainen, jolla on pölähtänyt tukka, punasankaiset silmälasit ja kyky puhua hirvittävää vauhtia monta lausetta vetämättä kertaakaan henkeä, ja joka on ihmisenä kaikin puolin niin inspiroiva että meinaan aina häntä kuunnellessani lähinnä seota intooni kaikkea kohtaan.

Olen kuitenkin kehittänyt kohtuuttoman innokkaan opiskelun ja tämän loputtoman osa-aikatyöni ohelle muitakin tapoja käyttää aikaa, esimerkiksi kurssin, jonka takia käyn joka tiistai palelemassa silmittömästi jossain ulkona ja piirtämässä näkemiäni asioita niin kauan, kun sormeni eivät ole siihen liian kohmeessa. Työväenopiston poppoomme boheemeja vanhoja rouvia ja ujoja nuoria naisia on suloinen. Lisäksi pääsin kuoroon ikään kuin vahingossa.

Aiempi kokemukseni aiheesta on varhaisteini-ikäni puolivuotinen nuorisokuorokokeilu, jota en yhtään halunnut ottaa uusiksi. Nyt olen ilmeisesti muuttanut mieleni. Meinasin hajota henkisesti kun ensimmäisissä harjoituksisa sain eteeni nuotit ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen (sitten laulettiin sen suurempia höpisemättä), ja hengailen muutenkin ihan väärässä sarjassa klassisesti koulutettujen äänten ja supertarkkojen sävelkorvien keskellä. Haastavuudessa on onneksi oma viehätyksensä. Tänään opettelin intervalleja (Doctor Who:n tunnarin alku on pieni seksti ja X-filesien puhdas kvintti, enkä tullut koskaan ajatelleeksi, että Simpsonien alkutunnari ja West Side Storyn Maria alkavat samoilla sävelillä, tällä jotenkin kohtuuttoman usein mainitulla tritonuksella). Olen ihan huumassa kaikesta siitä potentiaalisesta tulevasta musiikillisesta tekemisestä, jonka keskelle olen ajautunut, ja vähän turhautunut siitä, että mulle on opetettu 12-vuotiaana kaikki sellainen musiikin teoria, jota tarvitsisin nyt kun olen sen auttamattomasti unohtanut. Haluaisin liittyä lauluyhtyeisiinkin, mutta musiikillinen (tai ehkä muutenkaan) egoni ei toistaiseksi riitä. Silti mahtavaa.

On kaikkia muitakin projekteja. Hähä.

Blogini on muuten seitsemän vuotta vanha. Huraa! (Haluaisin käydä halaamassa 17-vuotiasta minääni.)

Link | Leave a comment | Share

Skynda dig älskade

Sep. 4th, 2011 | 11:14 pm
mood: contemplativecontemplative

Selvisin tuutoroinnista mutta tulin kipeäksi. Ei voi saada kaikkea.

Tämä omituinen, aluksi vähän ahdistava rupeamani muuttui jossain kohtaa jotenkin ihan positiiviseksi kokemukseksi. Jossain kohtaa saatoinkin viis veisata siitä, että kaikki oppiainejärjestyksestä oli muuttunut kun vahingossa katsoin muualle ja että kärsin täydellisestä uskonpuutteesta omiin sosiaalisiin taitoihini, saati kykyyni esittää minkäänlaista informaatiota yhtään koherentissa muodossa tai ohjata jotain ryhmää.

Se teki ihan hyvää.

Huomenna alkaa opetus. Juuri nyt pohdin, olenko enemmän taipuvainen ryntäämään läpi kaikista jäljellä olevista suorituksista, että voisin valmistua joskus melko pian ja mennä tekemään jotain muuta, vai haluanko enemmänkin vain painua syvemmälle tänne vanhaan ja tuttuun ja pyrkiä rakentamaan sen pohjalta jotain suurempaa. Vai jotain muuta, mitä?

Vaihtoehdot tuntuvat silti poikkeuksellisen koherenteilta. Tämä on uutta. Tunnen itseni muutenkin koko ajan tasapainoiseksi ja usein jopa tyytyväiseksi, eli (ihan realistisesti, uskoisin) pohjimmiltani odotan, että jokin alkaa mättää.

Mutta ehkä ei ihan vielä.

Link | Leave a comment | Share

Hänestä on tuhat kirjaa

Jul. 29th, 2011 | 08:41 pm
mood: optimisticoptimistic
music: LAPSISTASI EI MITÄÄN

Lasken päiviä tämän hikisen heinäkuun loppumiseen.

Onneksi tiedän, että kohta on syksy, sillä tekee koko ajan mieli juoda teetä.

Muistaakseni olen yleensä pitänyt kesästä ainakin sen verran, että tämä äkillinen kaiken nihkeys tuli vähän yllätyksenä. Onnistuin toteuttamaan suunnitelmiani (viininjuontia ja piirustussessioita ja rannallakin olen käynyt), mutta välissä on ollut tylsämielisiä päiviä, inhoan työstäni sitäkin vähää, mitä joudun tekemään (taas, mutta tällä kertaa ehkä niin paljon, että ymmärrän olla jatkamatta tällä alalla enää koskaan), ja muutenkin tuntuu, että tuottavuuteni on aina vakio käytettävissä olevasta ajasta riippumatta, joten vapaa-aikakin on usein ollut vain muistutus kaikesta siitä, mitä en ole saanut tehtyä, vaikka piti.

Ja uskon, että elokuu parantaa tämän kaiken, kun tulee pian taas joskus pimeä ja saa nukuttua, ja voi tehdä opintosuunnitelmia ilman että se tuntuu kohtuuttoman aikaiselta, ja olen sitä paitsi ihan kyllästynyt pukeutumaan shortseihin koko ajan.

Menen taas tuutoroimaan, se oli enemmän kuin hieman hölmö päätös koska haluan jatkuvasti lähinnä dissata uutta, yhdistynyttä Englannin oppiainetta ja ajatus kahden viikon hypersosiaalisuudesta lähinnä ahdistaa, mutta ehkä saan siitä silti jotain irti, ja ainakin voin antaa yliopistolle vielä jotain itsestäni, ennen kuin poistun.

Syyskuuta vasta odotankin. Massiivinen Tähtiakatemia-mukini odottaa jo, että pääsee viettämään kanssani hämärtyviä iltoja teestä nauttien, ja että voi haahuilla opiskelijaruokaloihin ja kahville ihmisten kanssa ja viettää leffailtoja ja stressata opinnoista, joilla on ehkä jopa joku pointti. Viimeiset puolitoista vuotta on oikeasti koostunut pohjimmiltaan pääasiassa siitä, että odotan, että arki taas viimein alkaisi. Joko nyt?

(PS. luen Suomen historian tenttiin, mikä nyt oikeastaan on yksi suuri Laulu marsalkka Mannerheimistä, ja Ultra Bra on soinut päässäni sen takia tauotta koko viikon.)

Link | Leave a comment | Share

30 - Tavoitteeni elämässä

Apr. 17th, 2011 | 11:59 am
mood: determineddetermined

Mua on nyt jonkin aikaa ärsyttänyt elämässä se, että, uskoakseni, siinä vaiheessa kun alkaa edes etäisesti ymmärtää, mistä on kyse, se väistämättä loppuu. Siis sikäli, kun pohjimmainen toiveeni on täysivaltainen valaistuminen, olen valitettavasti rajallisen olemassaoloni armoilla.

Vakavasti puhuen, olen miettinyt tätä nyt hetken ja näyttää siltä, että ainoa oikea tavoitteeni, inspiraationi kohde, kaikkien urakriisieni pohjimmainen lähde, on se, että haluan jollain keinolla onnistua kertomaan sellaisia tarinoita, kuin ne tarinat, jotka ovat itseeni eniten vaikuttaneet.

Vaikuttamisen keinoja on monia, itselleni luontevinta ei ole politikointi tai kansalaisaktivismi, vaan, sekä vastaanottajana että tuottajana, hyvin laajasti määriteltynä, taide. En tarkoita poliittisesti latautunutta taidetta tai propagandaa, vaan paljon yleisemmin eri tavoin kerrottujen tarinoiden lähes ainutlaatuista mahdollisuutta jakaa kokemuksia ja auttaa näkökulmien ymmärtämisessä. Joskus hyvinkin pienten juttujen. Silti se on vaikuttamista.

Tai siis, samastuminen ja ajattelu ovat tärkeitä tässä maailmassa ja koen tarinoiden edistävän molempia ja olevan siksi tärkeämpiä kuin usein väitetään, laajemminkin kuin yksilötasolla. Siksi olen välillä kaivannut taidekouluun. Että voisi keskittyä ja olla ympäristössä, jossa asiaa ei tarvitsisi välttämättä puolustella sellaiselta rasittavalta hyväntahtoiselta vähättelyltä.

Olen kyllä viime päivinä tullut siihen tulokseen, ettei tästä tarvitse tehdä ammatillista kysymystä jos tästä tekee elämäntavallisen kysymyksen, ja että voin ehkä olla itse oma taidekouluni, ja että se saattaa hyvinkin olla ratkaisu siihen, miten saan koottua omanlaiseni hyvän elämän.

Konkreettinen lyhyen ajan tavoitteeni on tällä hetkellä räjäyttää suomalainen akateeminen sarjakuvantutkimus ensi vuodesta lähtien, ja konkreettinen pitkän ajan tavoitteeni on, kuten sanottua, muuttaa jonkun mukavan ihmisen kanssa saaristoon soittamaan hiljaisesti kitaraa ja rakentelemaan veneitä.

(30/30, kiitos vain, Murmeli kuittaa.)

Link | Leave a comment | Share

29 - Suosikkiravinto

Apr. 16th, 2011 | 05:34 pm

Elän nykyään enimmäkseenkasvisravinnolla, eli syön edelleen niin paljon maitotuotteita, että ekologisesta argumentista kasvissyönnille ei ole juuri mitään jäljellä, syön kalaa mielelläni jos on varaa, ja lihaakin silloin harvoin kun sattuu tekemään mieli, tai joku tarjoaa (tämmöstä luopiokasvissyöntiä, mutten jaksa tehdä siitä mitään erityistä ongelmaa, tapahan se vain on jos ei tee mieli lihaa).

Rakastan ruokaa oikeastaan niin yleisellä tasolla, että on hankalaa valita mitään yksittäistä suosikkia. Parasta ruokaa on tosi nälkäisenä syöty ruoka.

Tykkään ehkä eniten kalaruoista ja kaikesta, jonka nimessä on sanat "kermainen" ja "sieni", juustoöverilasagnesta, avokadosta, ja useimmista asioista, joissa on vain heitetty sekaisin erilaisia kasviksia ja toivottu parasta. Mitä vain oikeastaan paitsi ei selleriä.

Rupesin jossain vaiheessa vahingossa kahvinjuojaksi, mutta arvostan kyllä edelleen hyvinhaudutettua teetä vielä enemmän. Itsetehty jäätee, mummoni herukkamehu ja maustamaton vissyvesi toimivat aina.

Link | Leave a comment | Share

28 - Mitä kaipaan

Apr. 15th, 2011 | 11:51 am
mood: ditzyditzy

Kaipaan juuri nyt ehkä eniten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sosiaalinen elämäni voi suhteellisen pulskasti, niin että sikäli tämä on vain detaljien hiomista, mutta olen silti jotenkin kaikessa vähän irrallisen oloinen, ikään kuin hivenen ylimääräisenä mukana.

Kaipaan myös sellaista tekemisen meininkiä, jossa luetaan kirjoja ja ollaan inspiroituneita ja luovia koko ajan, mutta se ei liene mitenkään mahdoton olotila, on ihan hyvä kevätintoilu jo päällä kumminkin.

Lisäksi: belgialaiset baarit, rakastumisen huuma, keskemmällä Eurooppaa mutta ei ilmeisesti muualla muodissa olevat miesten kävelynkenkien tyyliin pohjautuvat naistenkengät, akustisen pianon säännöllinen soittaminen, ergonominen työtuoli, roolipeliporukat sellaisina kuin ne olivat joskus vuoden 2007 paikkeilla, jätskin syöminen Jyväskylän kirkkopuistossa, vakaampi taloudellinen tilanne, ensimmäisen yliopistovuoden hyppytunnit, ja oikeastaan aika monta muutakin asiaa.

Link | Leave a comment | Share

27 - Suosikkipaikkani

Apr. 14th, 2011 | 12:02 am
mood: busybusy

On vähän hämyisät baarinnurkat yhden tai useamman uuden tuttavuuden tai vanhan ystävän seurassa; oma huoneeni illalla, kun voin sulkea oven, laittaa pyjaman päälle ja olla vähän aikaa ihan itsekseni; vanhempieni asunnon parveke kesäisin, kun tuoksuu ja näyttää joiltakin tärkeiltä menneiltä vuosilta; isoäitini lapsuudenkoti, joka on ihanalla tavalla eristyksissä muusta maailmasta.

Silti, aina kun kaipaan mielekkyyttä olemiseen tai haluan muuten vain todella tuntea olevani kotona, menen kirjastoon.

Link | Leave a comment | Share